Jumissa Krakovan lentokentällä sumun takia. Meidän piti päästä lähtemään 10.25, mutta lentokoneemme joutui noustuaan palaamaan Helsinkiin, koska Krakova oli liian sumuinen laskeutua. Nyt olemme syöneet perheistä ja hotellista saadut eväät ja parin tunnin päästä meidän pitäisi päästä lähtemään. Tämä kuitenkin tarkoittaa, että myöhästymme junasta. Toivomme kovin, että ehtisimme vielä tämän päivän puolella kotiin.
Perjantaina ohjelma alkoi koululla yhdeksältä. Oppilaat kokoontuivat tekemään yhteenvetoa torstain Tulevaisuuden koulu -työpajan työskentelystä, josta tehtiin tiivistelmänä 10 ohjetta, jotka esitellään ensi kevään Mannheimin kokoontumisen yhteydessä Euroopan Parlamentissa Strasbourgissa. Ensimmäisenä oli vaatimus saada koulussa terveystiedon opetusta, johon sisältyy myös seksuaali- ja mielenterveystietoutta. Puolan oikeistokonservatiivinen hallitus oli nimittäin viime viikon perjantaina kieltänyt seksuaalivalistuksen kouluissa.
Me opettajat osallistuimme työpajan yhteenvetoon ja oli hienoa seurata kuinka terhakkaasti oppilaat osallistuivat yhteisten ohjeiden luomiseen.
Työpajakoonnin jälkeen oli loppuseremonioiden aika ja saimme osallistumistodistukset.
Lounaan jälkeen meillä oli pari tuntia vapaata ennen kotiinpaluujuhlaa, joka vietettiin halloweenin merkeissä.
Perjantain illallispöydässä istui väsynyt, mutta viikkoon tyytyväinen kansainvälinen opettajaryhmä Puolasta, Italiasta, Kroatiasta, Saksasta, Espanjasta ja Suomesta. Puoli kymmeneltä lähdimme Tytin kanssa viimeistelemään pakkailut.
Yhteentoista mennessä saimme Elliltä, Nooralta ja Sannilta viestit, että hekin olivat pakattuaan käymässä nukkumaan. Illalla päätösjuhlan jälkeen oppilaat olivat vielä pimeän tullen kokoontuneet jollekin kukkulalle nuotion ääreen.
Ensimmäinen oppimani nuotiolaulu on ”Meill’ on metsässä nuotiopiiri”. Se on puolalainen laulu, jonka toisessa säkeistössä
”tuli leiskuen nuolevi puuta, hämy verhoo metsän, maan.
Jutut kuulemme, huudot, vaan muuta sydän syttyy tuntemaan.
Ja me muistain sankariaikaa, sadun tenhon tunnemme taikaa,
kun laulumme yön yli kiirii, ja kun hongat huminoi”.
”Ja kun himmenee hiipuva hiillos, ja kun lankee lauha yö, viime laulussa harras soi kiitos, Pyhän Yrjön kutsuu työ”, mutta legendat lohikäärmeistä jäävät nyt seuraavaan kertaan.
