Sivut

Terveisiä Italiasta ja lämmin kiitos!

Italian-delegaatio eli opiskelijamme Veera, Ada-Maija ja Emilia sekä opettajat Anna-Maija ja Tiina kertoivat tiistain ryhmänohjaustuokiossa matkastaan Italiaan. Yleisö sai nähdä lukuisia valokuvia projektiviikon ajalta sekä kuulla iloisen tyttötrion tarkkanäköisistä havainnoista ja seikkailuista Grottaferratassa, Frascatissa, Roomassa ja Vatikaanissa.

Veera, Emilia ja Ada-Maija muistelemassa unohtumatonta viikkoaan
Matka oli opiskelijoidemme meielestä hauska, kiinnostava, elämyksellinen - sanalla sanoen unohtumaton! Viikon tunnelmia kuvaa hyvin Grottaferratan yhteistyökoulun valokuvausryhmän koostama video projektiviikkomme ajalta:



Kaikki Pietarsaaren lukion opiskelijat vastasivat pari kuukautta sitten Internet-turvallisuutta koskevaan kyselyyn, joka oli yksi Italian.kokoontumisen ennakkotehtävistä. Veera. Ada-Maija ja Emilia esittelivät myös sen tuloksia näyttämällä saman diashow´n, joka esitettiin projektikokoontumisessa kansainväliselle yleisölle. Tulokset ja esitys löytyvät tätä linkkiä klikkaamalla:
https://prezi.com/view/X08yJF9Wnl0EVjDdywJX/

Mukana olleet opettajat Anna-Maija Lyyra ja Tiina Stara eivät olisi voineet olla koko reissuviikon aikana ylpeämpiä edustavista opiskelijoistaan. Veera, Ada-Maija ja Emilia säilyttivät koko ajan positiivisen, hymyilevän asenteensa, lisäsivät Suomi-tietoutta ja nousivat Italiassa eittämättä muiden maiden opiskleijoiden suosikeiksi - ainakin aplodeista päätellen ;)
Kiitos kivasta ja luotettavasta matkaseurasta!

Matkalla oltiin iloisin mielin! 

Erasmus+ projektimme From ME to WE:n  ensimmäinen vuosi alkaa olla lopuillaan. Töitä on tehty paljon. Aktiviteetit ovat olleet mielekkäitä ja yhteistyö sujuvaa,  ja nyt voimme hyvillä mielin siirtyä hiljalleen kesälaitumille ja odottelemaan seuraavaa projektivuotta, jolloin koulustamme matkataan Espanjan Barcelonaan, Kroatian Zagrebiin ja - jälleen kerran - Italian Grottaferrataan.

Lämmin kiitos kaikille projektityöhön osallistuneille: upeille opiskelijoillemme, jotka ovat hienosti edustaneet kouluamme ja maatamme, kaikille lukion opiskelijoille, jotka ovat tukeneet ja auttaneet ennakkotehtävien tekemisessä, aina työteliäille opettajakollegoille, koulusihteerille ja rehtorille sekä kansainvälisiä vieraita esimerkillisesti kestinneille perheille, joita ilman tätä projektia olisi aivan mahdoton toteuttaa.



Kiitos yhteistyöstä ja hyvää kesää!



Tiina Stara

From ME to We -projektikoordinaattori


Viimeinen ateria

Lauantaina oli suhteellisen aikainen herätys, koska meidän taksi lähti Frascatista jo kello 7:50. Yhteisen mahtavan viikon jälkeen koitti jälleen hyvästit. Päätimme kuitenkin syödä yhdessä aamupalaa isäntäoppilaidemme kanssa.




Kello löi 7:50 ja taksi saapui parkkipaikalle ja siitä sitten alkoikin hyvästit ja halaukset.



 Tunnelma oli hyvin haikea, mutta olimme kaikki varmoja siitä, että tapaamme vielä. Itseasiassa seuraava tapaaminen yhden italialaisen kanssa on jo tulevana kesänä! Monien halauksien ja hyvästelyiden jälkeen saimme itsemme lopulta raahattua taksiin. Taksin ikkunasta vilkutettiin kovasti vielä viimeiseen sekuntiin asti.

Lentokentälle saavuttaessa saimme odotella hetken matkatavaroiden luovutuksessa, mutta loppujen lopuksi meille jäi hyvin aikaa syödä ja hankkia viime hetken tuliaiset.


                                                       
                           Eväsretki lentokentällä.






Olimme takaisin pohjoisemmassa Euroopassa ja nautimme sanoinkuvailemattoman paljon hiljaisuudesta ja järjestyksestä, mitä kotimaassamme on. Pännäisiin saavuimme noin kymmenen aikoihin illalla ja siellä meitä odotti jo läheiset.

Voin varmasti koko Team Finland - ryhmän puolesta sanoa, että takana on yksi elämäni unohtumattomin ja mahtavin viikko, kiitos kaikille!




-Emilia





Urheilua urheilun perään

Perjantai oli jännittävä päivä; heti aamusta päästiin pelaamaan lentopalloa koko Erasmus-porukalla. Kukaan ei tuntunut osaavan sääntöjä kunnolla, mutta siitäkin huolimatta peli otettiin tosissaan. Salissa oli jälleen kerran kova meteli kaikesta taputuksesta ja hurrauksesta johtuen. Huomasi kyllä, minkä maan oppilaat olivat kaikista kilpailuhenkisimpiä. Me suomalaiset yritimme pitää vain hauskaa ja nauroimme kömmähdyksillemme, kun taas italialaiset laittoivat kaiken peliin.





Jännittävien otteluiden jälkeen palasimme taas "main halliin". Kyseessä oli viimeinen päivämme yhdessä, joten kaikkien maiden oppilaat ja opettajat kutsuttiin lavalle vuorotellen raikuvien aplodien saattelemana. Saimme melkein yhtä kovat huudot kuin italialaisetkin.

Lavalla saimme todistukset matkasta sekä pussilliset italialaisia keksejä ja marenkeja. 


Koulusta lähdimme suoraan tapaamaan Frascatin pormestaria, joka ei kylläkään tullut paikalle. Varapormestari kuitenkin oli siellä. Joka tapauksessa meille puhuttiin projektimme ja erityisesti meidän tärkeydestämme. Meille kerrottiin lisää Frascatista myös. Puhe olisi ollut ehkä mielenkiintoisempaa ja helpompaa kuunneltavaa, jos huone ei olisi ollut niin pieni ja lämpötila olisi ollut hieman matalammalla. Kaikilla meillä oli hirvittävän kuuma, ja juomapulloista oli pulaa. Tilanne ei helpottunut ulos mentäessä, sillä perjantai oli varmaan kuumin kaikista päivistä. Mutta ihanaahan se oli, kun vaan osasi asennoitua oikein!

Iltapäivällä oli luvassa viimeinen käynti Roomassa. Menimme nopeasti kotiin vaihtamaan sopivammat vaatteet kuumuuteen, jonka jälkeen menimme junan ja metron avulla Roomaan. Lähes kaikki olivat mukana, joten meitä oli jälleen aika suuri porukka tukkimassa teitä. Kävimme uudestaan suihkulähteellä, sillä kaikki eivät olleet nähneet sitä. Sen jälkeen nautimme taas herkullista italialaista jäätelöä italialaisten oppilaiden suosittelemassa paikassa.



Tämän jälkeen kaikki muuttui hieman hämmentäväksi. Kävelimme jälleen todella paljon, mikä ei kyllä ei tullut yllätyksenä. Etsimme hirveän kauan jotain tiettyä puistoa, ja kun sitten löysimme sinne ja istahdimme alas, niin olikin jo aika taas mennä. Puolet porukasta lähti lammelle ja puolet shoppailemaan, joten tässä välissä oli hyvästeltävä jo paljon kavereita. Haikeaahan se oli, mutta ei siinä kiireessä ehtinyt vielä murehtimaan.

Me suomalaiset lähdimme italialaisten kanssa shoppailemaan - tarkoituksena oli löytää vaatteita, mutta loppujen lopuksi mukaan tarttui vain tuliaisia suomeen vietäväksi. Tämän jälkeen porukka hajosi lopullisesti, joten oli hyvästien aika. Itse lähdin hostini ja parin muun kanssa juoksemaan hiki hatussa metrolle päin - juoksimme varmaan monta kilometriä, siltä se ainakin tuntui siinä kuumuudessa. Parasta oli, että metrosta piti vielä juosta yhtä paniikissa junalle.
 Italialaiset pojat juoksivat keveästi ja helposti, itse puuskutin punaisena eikä hengitys tasaantunut kuin vasta junamatkan puolessavälissä. 

Illalla kaikilla oli pakkaus edessä, mutta itse viivytin sitä aamukahteen koska halusimme hostini kanssa katsoa elokuvan. Nukuin sen takia seuraavana aamuna melkein pommiin, mutta mitäs pienistä.


Ada-Maija


Kyllä täällä tarkenee!

Koulupäivä alkoi e-safety esitelmillä, jotka olimme tehneet valmiiksi ennen reissuun lähtöä. Esittelimme koulumme tuloksia kyselystä koskien mediankäyttöä ja nettiturvallisuutta. Suoriuduimme oikein mainiosti! 🏆













Esitelmien jälkeen kuuntelimme luentoa cyberturvallisuudesta - hurjan mielenkiintoista!

Seuraavaksi avattiin voimauttavien valokuvien näyttely koulun käytävälle. Osa valokuvista oli jo tuttuja Suomesta. 

Viimeisellä tunnilla neljä koulun opiskelijaa kertoi robottiprojektistaan. Robotit osasivat esimerkiksi pelata jalkapalloa! 

Illan vietimme kauniissa Frascatin kaupungissa. Lämpöä oli 24 astetta! Meillä suomalaisilla oli erittäin lämpimät oltavat, kun taas pari italialaista kulki paksu takki päällä!!!! Aurinkorasva tuli tällä reissulla ensimmäistä kertaa käyttöön. 🌞

Illalliseksi söimme pizzaa. Hämmennystä herätti "makkaraperunapizza" → pizza, jonka päällä oli makkaraa ja ranskalaisia. (Ja meille naurettiin ananaksesta pizzan päällä...)



Ruoka oli hyvää, mutta meteli melkoisa! Italialaisten taktiikka oli seuraava: Älä pyydä muita olemaan hiljempaa, vaan huuda itse lujempaa. Emme kuulleet edes omaa ääntämme.

- Veera



Villa Adrianan altaissa muutakin kuin vain vettä?

Keskiviikko lähti käyntiin noin tunnin pituisella (ja äärettömän meluisalla!!) bussimatkalla. Tästäkin hiljaisuutta arvostavina suomalaisina selvittiin. Perille päästyämme saimme ihastella kaunista Villa Adrianaa oppaan ohjastuksella. Villa Adriana oli siis keisari Hadrianuksen rakennuttama puistomainen huvila-alue, jossa hän myös aikoinaan eleskeli. 



                                                    Raunioita Villa Adrianasta.


Kuten kuvasta näkyykin, alkupäivä oli sateinen mutta sää onneksi muuttui aurinkoisemmaksi keskipäivään mennessä! Meidän onneksemme loppuviikko oli hellettä ja mahtavaa säätä :). 

Koristealtaiden asukkaat jatkoivat elämän ylläpitämistä Villa Adrianassa (epämääräinen möykky vasemmanpuolisessa kuvassa on kilpikonna, näin selvennykseksi). 



Kuljettuamme aikamme Villa Adrianassa lähdimme lähikaupunkiin, Tivoliin, syömään. Porukkamme oli niin suuri, että meille oli tietysti tehty jo etukäteen pöytävaraus. Porukan suuruus kuului tietenkin muutaman (sadan) desibelin nousuna. Alkupalaksi tuli pasta tomattikastikkeen kera, joka maistui kaikille erittäin hyvin, tästä kuitenkin valitettavasti alkoi alamäki. Pastan jälkeen tarjoiltiin kolmea eri lihaa sekä ranskalaiset, enemmistön mielestä kaksi kolmesta lihapalasta oli täysin mauttomia. Itse yhdyn tähän väitteeseen. Jälkiruoaksi tuli vanukas kastikkeen kanssa ja laktoosi-intolerantikoille tarjoiltiin tuoreet mandariinit. 


Tässä vielä lisää kuvia Hadrianuksen paratiisista!


                                                       

Entisajan kylpyallas.

Keskiviikkoiltana suurin osa vietti iltaa Tommason luona ja jotkut taas käyttivät sen koti-iltana. Keskiviikko oli kuitenkin ainut ilta, jolloin meille ei oltu suunniteltu ohjelmaa, siksi se meni kaikin puolin rauhallisissa merkeissä, missä sitä sitten viettikään.





- Emilia 












Colosseum ja 13 kilometriä

Toinen päivämme Italiassa alkoi ryhmätöiden parissa - luennolla kävimme läpi neuvottelun taitoja, jonka jälkeen saimme toteuttaa käytännön esimerkin. Ryhmät kokoontuivat, ja saimme tehtäväksemme päättää yhden kappaleen, joka kuvaa nykymaailmaa. Kappaleen piti antaa kuva tämänhetkisestä maailmantilanteesta, jotta vuosisatojen jälkeen ihmiset tietäisivät millaisia juuri me olimme. Lopuksi meidän piti päätyä yhteen kappaleeseen, joka soitettaisiin kaikille. Jännittävintä oli se, että koko 20 minuuttinen keskustelu piti äänittää ja saimme ohjeet käyttää valenimiä, jotta ääntämme ei tunnistaisi. Itse olin tietysti Kimi Räikkönen.

Neuvottelun jälkeen siirryimme fysiikkaan. Jälleen ryhmissä meidän piti selvittää eräs fysiikan työ, josta piti jälkeenpäin kirjoittaa työraportti yhdessä. Ryhmät saivat pisteitä esitystensä perusteella, ja kaikki onnistuivat hienosti.






Vauhdikkaan (ja jälleen meluisan) koulupäivän jälkeen oli aika taas lähteä Roomaan. Ennen sitä kävimme hakemassa nopeasti pitsaa, jotka söimme junassa. Roomassa ensimmäinen pysäkki oli Colosseum - se oli upea ja aivan valtava. Pääsimme jopa sisälle asti, ja se oli yllättävä kokemus, sillä se oli sisältäkatsottuna aivan erilainen mitä olimme olettaneet.








Sen jälkeen alkoikin kunnon vaellus - kukaan ei kertonut minne olimme menossa, ja meininki oli aika hämmentävä. "Only one kilometer left!" Niinpä niin, laskimme jälkeenpäin että kävelimme todellisuudessa 13,1 km. Päädyimme Colosseumin jälkeen Vikton Emanual II:n monumentille, ja siitä sitten syömään pitsaa. Pitsan jälkeen kävimme Piazza Venezialla, Piazza del Popololla, Espanjalaisilla portailla ja viereisellä aukiolla. Näimme myös via del Corson, jonka jälkeen menimme Pinciolle, näköalaparvekkeelle.



Pitkän ja raskaan päivän jälkeen saavuimme kotiin ja menimme tietysti saman tien nukkumaan.


Ada-Maija

Il primo giorno!

Ensimmäisen aamun koulupäivä alkoi vauhdikkaalla tervetuliaisseremonialla. Ohjelmaan kuului mm. laulua, tanssia, soittoa ja draamaa.









Päivän teemana oli ryhmätyöskentely. Jakauduimme ”The Wonderful Six” -ryhmiimme, joissa pohdimme esimerkiksi viittä eri asiaa, jotka yhdistävät ryhmämme jäseniä. Kaikille ryhmille yhteiseksi löytyi pizza! 🍕 Suunnittelimme myös ryhmällemme oman tervehdyksen.




Koulupäivän jälkeen käytiin kotona syömässä, jonka jälkeen suunnattiin metrolla kohti Roomaa ja Vatikaania!


Finnish girls Vatikaanissa!
Mietimme mistä parvekkeelta paavi puhuu, mutta emme saaneet siihen selvyyttä. 😛







Rooman nähtävyydet olivat kuin hyppäys historiankirjaan!

Heitimme kolikot Fontana di Trevin suihkulähteeseen, palaamme Roomaan siis vielä!






Tämän blogipostauksen motto: ”Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa”

- Veera


Poronkarvoja ja pönttöraivoa!

Pietarsaaren lukion Rooman-delegaatio astui junaan sunnuntaiaamuna kello 9.17. Arvovaltaiseen ryhmään kuuluivat - ja kuuluvat edelleen - opiskelijat Emilia, Ada-Maija ja Veera sekä lehtorit Lyyra ja Stara. Matka sujui kahden pysähdyksen taktiikalla jouhevasti. Ystävällinen konduktööri loi turvallista tunnelmaa kertomalla tarpeeksi monesti, miltä laiturilta matkamme jatkuu Seinäjoelta. Ilahduimme tästä huomaavaisesta huolenpidosta! Tapasimme myös  kokkolalaisia kollegoita Erasmus+ -matkalla Saksaan, ja nähtävästi jaamme myös kotimatkan heidän kanssaan.

Onnistuimme vaihtamaan junaa myös Tikkurilassa kommelluksitta. Lentokentällä vaihdoimme turistimoodiin: otimme runsain määrin ryhmäselfieitä, kuvautimme itsemme Muumi-hahmojen kanssa, etsimme vain lentokentältä saatavia tuotteita (Ada ja Salt & Vinegar Pringlesit) ja hypistelimme porontaljoja (Anna-Maija ja poronkarvapefletit). Vaikka tuleva viikko tuntui vähän jännittävän, mieli oli iloinen ja odottava. Olemme siitä onnekkaita, että Pietarsaaren-kokoontumisen ansiosta meitä odottavat tutut isännät ja emännät, joita ei tarvitse liikoja jännittää.



Lento Roomaan oli hieman myöhässä, joten huvitimme toisiamme lukemalla klikkiotsikoita. Sotkamon poliisilaitoksella oli ollut pönttöraivoa, kätilö oli tyrmistynyt synnytyssalissa ja Jari Sillanpään fanit olivat tyytyväisiä - vielä toistaiseksi. Inspiroiduimme siis itsekin kokeilemaan klikkiotsikoinnin voimaa. Saa kommentoida, toimiko! 

Lentomatka monien aasialaismatkustajien ympäröimänä kului leväten, mustikkamehua juoden ja jutellen. Hienoinen turbulenssi ei matkantekoamme haitannut, vaan saattoi jopa vähän tuudittaa uneen.



Fiumicinon lentokentällä meitä odotti asiallisen varma taksiautoilija Massimo, joka kuljetti meidät italialaisella varmuudella hämärtyvässä illassa kohti kaunista Frascatia. Perillä vastaanotto ei olisi voinut olla lämpimämpi! Tutut ihmiset ottivat meidät vastaan, ja meistä opettajista tuntui turvalliselta luovuttaa Veera, Emilia ja Ada-Maija Pietarsaaressakin vierailleiden Giulian, Vittorian ja Tommason huomaan.

Ilta kului majoittautuessa ja lämmintä Italiaa ihmetellessä.

Anna-Maija ja Tiina

Täältä tullaan, Italia!

Kolmen iloisen opiskelijan ja kahden opettajan tehoryhmä valmistautuu matkaamaan Rooman kupeeseen Grottaferrataan. Tiedepainotteinen lukio Bruno Touschek Lycee isännöin kuuden maan kokoontumista, ja tällä kertaa pehmeistä arvoista keskiöön nostetaan ryhmäytyminen. kriittisen ajattelun tukeminen, kauneuden arvostaminen ja medialukutaito.

Veera, Emilia, Ada-Maija ja sujuva yhteistyö!
Ennakkotehtävät koskivat tällä kertaa nettiturvallisuutta: Kaikkien projektimaiden koulujen opiskelijoilta kysyttiin heidän mielipiteitään ja kokemuksiaan turvallisesta Internetin käytöstä. Myös koulujen yleiset nettiturvallisuuteen liittyvät käytäneet tulevat kokoontumisessa tarkasteluun ja vertailuun. Opiskelijamme Ada-Maija, Emilia ja Veera valmistivat tällä viikolla upean esityksen, joka tiivistää meidän koulumme tulokset.



Projektiimme kuuluu myös hyväntekeväisyystempauksen järjestäminen. Grottaferratassa jaamme ideoita ja käytäntöjä, joista jotkin toteutetaan myös meidän koulussamme ensi syksynä.

Tällä viikolla Italiassa on ollut lämpöä saman verran kuin Suomessa hyvänä kesäpäivänä. Ensi viikolla voi vähän sataa tihuuttaa, mutta se tuskin matkalaisia haittaa - asteita kun ennustetaan olevan yli 20 ;)

Tervetuloa lukemaan Italian-kuulumisia blogiimme! Erasmus+ -kuulumiset löytää myös Instagramista ja Twitteristä hashtagilla #eplusme2we

Tiina Stara
projektikoordinaattori

Hope - Toivo

Viimeinen yhteinen päivä eli perjantai koitti väsyneissä merkeissä. Suurimmalla osalla oli edellinen ilta venynyt pikäksi ja koululle piti raahautua taas jo 8.30. Kauaa ei tunnelma kuitenkaan väsynyt ollut, koska heti aamusta opettivat vieraamme meille maidensa tansseja, tapoja, kieltä ja kulttuuria.


Italialaiset esittelivät meille käsimerkkiensä tarkoituksia.

Lounaan jälkeen oli aika sanoa ensimmäiset hyvästit. Saksalaisia tultiin hakemaan puolen päivän aikoihin. Tunnelma oli surulline ja haikea, eikä kyyneleiltäkään vältytty. Hyvästien jälkeen suurin osa lopuista vaihtareista halusi lähteä ostamaan vielä viimeisiä kotiinviemisiä. Näin teimmekin ja matkalaukkuihin tiensä löysivät niin muumimukit kuin Fazerin sininenkin.


Viimeinen yhteinen ryhmähali.

Kaupasta suuntasimme viettämään aikaa Helkan kotiin. Sitten koittikin jo illallisen aika. Puoli kuuden aikaan illalla oli tiedossa hampurilaisia Friends and Burgersissa. ’The best burger I’ve ever tasted!’ Kaikui monelta suunnalta. Lähdimme viettämään viimeistä iltaa Tuunille, aikaa joka hupeni liian kovaa vauhtia. Pelasimme pelejä, leikimme leikkejä, söimme ja lauloimme yhdessä myöhään yöhön asti.


Puolen yön aikaan saapui tieto puolalaisten lennon peruuntumisesta. Ehdimme alkaa jo iloita yhteisen ajan jatkumisesta kunnes ilmeni, että lento aikaistuu. Ilta jatkui aina puolalaisten bussin saapumiseen saakka. Sitten koitti taas yksien hyvästien aika. Kyyneleiltä ei vältytty tälläkään kertaa.

Varhain lauantaiaamuna kotimatkalle lähtivät viimeisenä kroatialaiset, italialaiset ja espanjalaiset.

Kiitos kaikille, jotka olivat osana tätä Erasmus+ -projektin Suomen tapaamista. Uskon, että puhun paitsi omastani, myös muiden puolesta kun sanon, että tämä viikko oli yksi parhaimmista viikoista elämässämme emmekä tule koskaan unohtamaan sitä! 


                                                  Kiitos kaikille!

Perjantain teeman mukaisesti jäljelle jäi toivo. Toivo siitä, että vielä joskus tapaisimme uudelleen ja saisimme viettää taas aikaa yhdessä. 



                                                  Team Finland kiittää ihania vieraitamme!


- Tuuni Tyni, tiedotusvastaava