Jännittävien otteluiden jälkeen palasimme taas "main halliin". Kyseessä oli viimeinen päivämme yhdessä, joten kaikkien maiden oppilaat ja opettajat kutsuttiin lavalle vuorotellen raikuvien aplodien saattelemana. Saimme melkein yhtä kovat huudot kuin italialaisetkin.
Lavalla saimme todistukset matkasta sekä pussilliset italialaisia keksejä ja marenkeja.
Koulusta lähdimme suoraan tapaamaan Frascatin pormestaria, joka ei kylläkään tullut paikalle. Varapormestari kuitenkin oli siellä. Joka tapauksessa meille puhuttiin projektimme ja erityisesti meidän tärkeydestämme. Meille kerrottiin lisää Frascatista myös. Puhe olisi ollut ehkä mielenkiintoisempaa ja helpompaa kuunneltavaa, jos huone ei olisi ollut niin pieni ja lämpötila olisi ollut hieman matalammalla. Kaikilla meillä oli hirvittävän kuuma, ja juomapulloista oli pulaa. Tilanne ei helpottunut ulos mentäessä, sillä perjantai oli varmaan kuumin kaikista päivistä. Mutta ihanaahan se oli, kun vaan osasi asennoitua oikein!
Iltapäivällä oli luvassa viimeinen käynti Roomassa. Menimme nopeasti kotiin vaihtamaan sopivammat vaatteet kuumuuteen, jonka jälkeen menimme junan ja metron avulla Roomaan. Lähes kaikki olivat mukana, joten meitä oli jälleen aika suuri porukka tukkimassa teitä. Kävimme uudestaan suihkulähteellä, sillä kaikki eivät olleet nähneet sitä. Sen jälkeen nautimme taas herkullista italialaista jäätelöä italialaisten oppilaiden suosittelemassa paikassa.
Tämän jälkeen kaikki muuttui hieman hämmentäväksi. Kävelimme jälleen todella paljon, mikä ei kyllä ei tullut yllätyksenä. Etsimme hirveän kauan jotain tiettyä puistoa, ja kun sitten löysimme sinne ja istahdimme alas, niin olikin jo aika taas mennä. Puolet porukasta lähti lammelle ja puolet shoppailemaan, joten tässä välissä oli hyvästeltävä jo paljon kavereita. Haikeaahan se oli, mutta ei siinä kiireessä ehtinyt vielä murehtimaan.
Me suomalaiset lähdimme italialaisten kanssa shoppailemaan - tarkoituksena oli löytää vaatteita, mutta loppujen lopuksi mukaan tarttui vain tuliaisia suomeen vietäväksi. Tämän jälkeen porukka hajosi lopullisesti, joten oli hyvästien aika. Itse lähdin hostini ja parin muun kanssa juoksemaan hiki hatussa metrolle päin - juoksimme varmaan monta kilometriä, siltä se ainakin tuntui siinä kuumuudessa. Parasta oli, että metrosta piti vielä juosta yhtä paniikissa junalle.
Italialaiset pojat juoksivat keveästi ja helposti, itse puuskutin punaisena eikä hengitys tasaantunut kuin vasta junamatkan puolessavälissä.
Illalla kaikilla oli pakkaus edessä, mutta itse viivytin sitä aamukahteen koska halusimme hostini kanssa katsoa elokuvan. Nukuin sen takia seuraavana aamuna melkein pommiin, mutta mitäs pienistä.
Ada-Maija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti